Oikeuskansleri Tuomas Pöysti vastaa kohtaamaansa kritiikkiin hallituksen liikkumisrajoituslakiesityksestä. Pöystiä on kritisoitu siitä, ettei hän ylimpänä laillisuusvalvojana puuttunut hallituksen esitykseen, jonka perustuslakivaliokunta lausunnossaan tyrmäsi. Tämän jälkeen hallitus veti esityksensä pois eduskunnasta.

Pöysti vastaa kritiikkiin seikkaperäisessä kirjoituksessa. Hänen mukaansa esityksen valmistelijat työskentelivät ministeriöissä päivin ja öin 19.3.– 21.3. ja myös oikeuskanslerin laillisuusvalvonta toimi kaikkina vuorokaudenaikoina.

– Tässä tilanteessa laillisuusvalvonnassa oli mahdollista huolehtia lähinnä siitä, että lain säätämiselle esitetyt perustelut olivat riittävän seikkaperäiset, jotta eduskunnan perustuslakivaliokunta voisi niiden pohjalta arvioida lain perustuslainmukaisuuden. On huomattava, että oikeuskansleri ei osallistunut varsinaiseen lainvalmisteluun eikä sen lähtökohtia koskevaan keskusteluun. Oikeuskansleri oli laillisuusvalvojana mukana pääosin vasta valmistelun loppuvaiheissa, Pöysti kirjoittaa.

Hän painottaa, että oikeuskansleri osallistuu hyvin pitkän ja vakiintuneen käytännön mukaisesti hallituksen neuvotteluihin.

– Toisin kuin julkisuudessa on esitetty tässä ei ole tapahtunut muutoksia. En ole siis laajentanut oikeuskanslerin osallistumista valmisteluun tai hallituksen neuvotteluihin vaan seurannut vanhaa käytäntöä.

Jopa humoristisen kritiikin kohteena

Pöystin mukaan hallituksen esitys ”joutui perustellustikin jopa humoristisen kritiikin kohteeksi”, kun sen muotoilun takia esityksen tulkinta ei tavoitteiden näkökulmasta käsin välittynyt riittävästi.

– Luin itse esitystä enemmän lakiehdotuksen 1 §:n mukaisten tavoitteiden ja niiden painavuuden sekä yhtenä keskeisenä keinona olevan fyysisten lähikontaktien rajoittamisen ajatuksista käsin enkä täysin osannut ennakoida syntynyttä keskustelua. Esimerkiksi keskustelu valtioneuvoston tiedotustilaisuudessa koriste-esineiden ostamisesta osoitti, että lakiehdotusta ei välittynyt sen keskeinen viesti.

– Jälkikäteen arvioiden voidaan toki keskustella siitä, että hyväksyinkö liian kevyesti esitykseen vaihtoehtoisia keinoja koskevat lisäykset ja johtopäätöksen siitä, että esityksessä todettujen tärkeimpien tartuntalähteiden sääntely ei enää riitä.

Pöystin mukaan esitykseen kirjattu moninkertainen välttämättömyysvarmistus turvasi riittävästi, että tästä tapauksesta ei olisi tullut vaarallista ennakkotapausta yksilön oikeuksien rajoittamisesta.

– Tulevaisuudessa suomalainen yhteiskunta saattaa nimittäin kohdata vielä tappavamman ja helpommin leviävän tartuntataudin. On hyvä, että tästä riippumattomana perustuslain valvojana ja itsenäisellä harkinnalla tekemääni kokonaisarviointia kritisoidaan. Oman päätöksentekoni tilanteessa päädyin kuitenkin hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa ja esityksestä yleensä ilmenevien seikkojen ja edellä tässä puheenvuorossa esittämäni perusteella tälle kannalle.

Harkitsi puuttumista testilakiesitykseen

Pöystin mukaan oikeuskanslerin ei pidä yrittää estää hallituksen esityksen antamista kuin vain erittäin painavin perustein. Julkisuudessa näkyneiden asiantuntijanäkemysten perusteella on Pöystin mukaan ollut selvästi odotusta siihen, että oikeuskansleri esittäisi perustuslain 112 §:ssä tarkoitettuja huomautuksia hallituksen esityksen perustuslainmukaisuudesta nykyistä aktiivisemmin ja matalammalla kynnyksellä.

– Tietyissä rajoissa tähän on mahdollisuuksia, mutta asiassa tulee käsitykseni mukaan olla varsin varovainen. Olen siis kuitenkin tähän valmis, jos asiasta on yhteiskunnassamme riittävä yksimielisyys.

Pöysti paljastaa harkinneensa puuttumista negatiivista testitodistusta koskevan hallituksen esityksen yhteydessä. Syynä oli se, että oikeuskanslerin näkökannat esityksestä eivät tulleet huomioiduiksi.

– Liikenne- ja viestintäministeriö ei valtioneuvostolle esitellyssä hallituksen esityksessä ollut monilta osin huomioinut lausunnossani esitettyjä näkökohtia. Ministeriö vetosi poliittisesti linjattuun esittelyaikatauluun siinä, ettei korjauksia enää tehdä, ja oli valmis virkavastuulla esittelemään esityksen. Käsitys esityksen kiireellisyydestä ja korjattavuudesta eduskunnassa johtivat tässä pitäytymiseen vanhassa varovaisessa käytännössä. Tämän kaltaisissa tilanteissa esityksen voimakkaampi pysäyttäminen ja tarvittaessa lausuman jättäminen perustuslain 112 §:n mukaisesti tulisi kyllä kysymykseen, Pöysti toteaa.

Jatkossa tämän kaltaisissa asioissa linjaa on Pöystin mukaan ”kyllä perusteltua tiukentaa”.

– Sinänsä muuten negatiivisten testitodistuksen vaatimuksen toteuttaminen Suomessa oli kovin hankala prosessi verrattuna esimerkiksi Norjaan, jossa todistusvaatimus on käytössä.

Pöysti huomauttaa, että kriisiaikana valtioneuvoston lainvalmistelukapasiteetti on äärirajoilla, mikä näkyy lainvalmistelun laadun epätasaisuutena, vaikka pääosin lainvalmistelu on hyvää ja sen laatu on parantunut.

– Tämänkin vuoksi Suomi tarvitsee uudistetun tartuntatauti- ja pandemialainsäädännön, jossa on eri vaarallisuusastetta ja pandemian laajuutta edustavia poikkeustilanteita varten valmiiksi käytettävissä olevia toimivaltuuksia ja johtamismalleja koskevat säännökset.

LUE MYÖS: