Paahtava auringonpaiste korventaa Hyvinkään lentokenttää. Lentäjä Tero Nurmi tarkastaa nelipaikkaista Cessna 172 -pienkonetta. Se kaipaa lisää polttoainetta, sitten voimme nousta ilmaan.
Yksi Cessnan neljästä penkistä eroaa muista.
– Edessä on nahkapenkki lainassa, kun alkuperäinen samettinen rikkoutui alkukesästä. Panostamme tehtävänjohtajan viihtyvyyteen, aurinkolasipäinen Tero Nurmi hymyilee.
Nurmi on lentokerho Jukolan Pilottien puheenjohtaja ja palolentovastaava. Tähystyslennolle lähtevät pilotti ja tehtävänjohtaja, joka hoitaa yhteydenpidon hätäkeskukseen ja pelastusyksiköihin.
Koneessa on kahden hengen miehityksellä 6,5 tuntia toiminta-aikaa. Cessna soveltuu metsäpalojen tähystykseen hyvin, sillä koneen siivet eivät estä näkyvyyttä.
Istumme tolkuttoman kuumaan koneeseen. Hiki virtaa solkenaan, kun Nurmi odottaa lähtölupaa kiitoradan päässä.
Täysin poikkeuksellinen kesä
Hyvinkään lentokentältä lennetään Hämeen alueen metsäpalotähystyksiä. Kanta- ja Päijät-Häme ovat reitillä kahdeksan, joka on yksi 25:stä Suomea kattavasta tähystyslentoreitistä. Jukolan Pilotit ja Finnairin Lentokerho jakavat reitin keskenään.
Tämä kesä on ollut täysin poikkeuksellinen Tero Nurmen kirjoissa. Hän on lentänyt metsäpalotähystyksiä Hämeessä 11 vuotta.
– Jos verrataan kahteen edelliseen vuoteen, olemme jo nyt lentäneet kaksinkertaisen määrän, ja lisää näyttäisi tulevan. Näin paljon ei ole lennetty koskaan minun aikanani, Nurmi kertoo.
Kiitos kuivan ja helteisen sään, metsäpalojen tähystyslentoja on tänä kesänä tehty ennätysmäärä koko Suomessa. Heinäkuun loppuun mennessä niitä on lennetty yli 1 200 kertaa. Tämän vuosikymmenen keskiarvo on noin 400 lentoa koko kesän aikana.
Myös maastopaloja on syttynyt tänä vuonna poikkeuksellisen paljon. Kesän suurin palo raivosi Pyhärannassa toissa viikolla.
Ilmasta tähystäjät ovat havainneet tänä kesänä lähes 200 paloa ympäri Suomen.
”Joillain reiteillä on ollut vaikeuksia”
Maamme metsäpalotähystyslennoista vastaa Pohjois-Suomen aluehallintovirasto (avi). Avi kilpailuttaa lentojen tekijät kerran vuodessa, ja suurimmassa osassa maata tähystykset päätyvät paikallisten lentokerhojen vastuulle.
Sisäministeriö antaa aville vuosittain puoli miljoonaa euroa määrärahaa lentoja varten. Tänä vuonna budjetti ylittyi toukokuussa. Yhteensä ministeriön varoja on kulunut tähystyksiin nyt jo yli 1,2 miljoonaa euroa.
Keskimäärin tähystyslentoihin kuluu noin seitsemän euroa yhtä lentominuuttia kohden. Hinnat kuitenkin vaihtelevat paljon alueittain.
Viime kesinä palolentoihin on kulunut keskimäärin selvästi alle 300 000 euroa vuodessa. Sisäministeriö takaa, ettei lennoista tingitä, vaikka tänä vuonna budjetti vuotaa yli äyräiden.
Pelastusylitarkastaja Mika Kurvinen Pohjois-Suomen avista kertoo, että lentokerhojen rajalliset henkilöstöresurssit ovat silti kovassa testissä.
– Haasteita on ja alueelliset erot ovat suuria. Joillain reiteillä on ollut vaikeuksia tehdä lennot minimivaatimusten mukaisesti. Tämä on hyvin poikkeuksellinen tilanne tällä vuosikymmenellä.
Toistaiseksi kaikki kerhot ovat selvinneet reiteistään kunnialla.
Tähystäjän työ ei lopu palon löytymiseen
Lennon aikana tähystäjät tarkkailevat maastoa ja etsivät poikkeavia savuja. Tero Nurmi osaa jo erottaa teollisuuden ja maatalouden savut ja pölyt tulipaloista.
Jos tähystäjä havaitsee palon, se käydään paikantamassa. Koordinaatit lähetetään hätäkeskukseen, ja tähystyskone jää palon ylle odottamaan pelastusyksiköitä.
– Me tarkkailemme metsäautoteiden kuntoa, vedenottopaikkoja ja onko lähellä asutusta. Ylhäältä käsin voimme antaa niistä tietoa johtavalle pelastushenkilöstölle. Jos esimerkiksi tie on huonossa kunnossa, ohjaamme kulkemaan toista kautta, Nurmi selittää.
Cessna 172 kohoaa 1 500–1 700 jalkaa merenpinnan yläpuolelle eli noin puolen kilometrin korkeuteen. Korkeammalle ei kannata nousta, koska teiden havaitseminen vaikeutuu, eikä viranomaisradioverkko Virven kenttä riitä loputtomiin.
"Kakkosmiehitys on koko ajan valmiudessa"
Lähtölupa annetaan. Pienkone keikkuu mutta nousee varmasti ilmaan. Talot, tiet ja järvet sulautuvat puolessa kilometrissä yhdeksi valtavaksi maalaukseksi. Epäilyttäviä savuja ei näy. Ilma vaihtuu ohjaamossa ja tukala kuumuus väistyy.
Jukolan pilottien lentämällä Hämeen reitillä kuluu aikaa noin kaksi tuntia – paitsi jos vastaan tulee palo. Silloin ilmassa ollaan pitkään.
Kyllähän siitä jää hyvä mieli, jos pystyn estämään tai ainakin rajoittamaan sitä valtavaa tuhoa, joka metsäpalosta voi syntyä.
Tero Nurmi
– Olemme pyrkineet siihen, että kakkosmiehitys on koko ajan valmiudessa, jos päivässä pitää tähystää kahdesti. Jos joudumme opastamaan ja olemaan pitempään ilmassa, on se raskasta, Tero Nurmi kertoo.
Tähystyksiä lentävät pilotit ja tehtävänjohtajat eivät saa työstään palkkaa. Sisäministeriön raha kattaa ainoastaan polttoaineen ja muut lentokoneiden vaatimat kulut.
Nurmi sanoo, että lentäminen palkitsee silti.
– Kyllähän siitä jää hyvä mieli, jos pystyn estämään tai ainakin rajoittamaan sitä valtavaa tuhoa, joka metsäpalosta voi syntyä.