Työantaja kauhistelee vaatimuksia, tyrmää palkkojen jälkeenjääneisyyden ja varoittaa 1,2 miljardin kustannuksista.
Vientialan kasvu lähtee siitä, että julkinen sektori voi hyvin ja meillä on hyvät päiväkodit ja koulut, kiteyttää Julkisten ja hyvinvointialojen liiton puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine.
- Me ei olla mikään kuluerä, jatkaa hoitajaliitto Superin puheenjohtaja Silja Paavola.
Tehyn tuore puheenjohtaja Millariikka Rytkönen muistuttaa naisten vajaasta eurosta. Esimerkiksi sairaanhoitajien peruspalkka on 2 441 euroa, kun saman koulutustason rakennusinsinöörin vastaava palkka on 3 452 euroa. Naisten euro ei ole kasvanut erilaisista palkkaohjelmista huolimatta, joten korjausliike vaatii riihikuivaa rahaa.
Ostovoima miinuksella
Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n ja Julkisalan koulutettujen Jukon puheenjohtaja Olli Luukkainen korostaa, että nyt ei ole varaa tehdä sopimuksia, jotka lisäävät julkisen sektorin työntekijöiden palkkaeroa yleiseen palkkakehitykseen. Hän sanoo, että julkisen sektorin ostovoima on jäänyt miinukselle vuosina 2016-2017. Yksityisen sektorin työntekijät ovat päässeet vastaavana aikana plussalle.
Kunta-alan miinusmerkin syy löytyy lomarahaleikkauksista, josta työntekijät haluavat hyvitystä. Lomarahakorvausten muoto ja maksaja ovat auki. Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jytyn puheenjohtaja Maija Pihlajamäki on väläyttänyt kertakorvausta eli jonkinlaista kinkku- tai vappurahaa. Kertakorvaus on ainoa realistinen vaihtoehto, sillä se ei jää kummittelemaan palkkapohjiin.
1,2 miljardin kustannukset
Neuvotteluilmapiirin tunnelmia kuvaa hyvin se, etä Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Markku Jalonen tyrmäsi palkansaajaliittojen viime viikolla esittämät vaatimukset tuoreeltaan. Teollisuuden ratkaisuissa palkankorotustasoksi muodostunut 3,2 prosentin korotus maksaisi kunta-alalle noin 600 miljoonaa euroa kahdessa vuodessa. Jos mukaan lasketaan lomarahaleikkauksen kompensointi, kustannukset nousisivat reilut 1,2 miljardia euroa.
Jalosen mukaan kunta-alalla naisten palkat ovat jo nousseet miesten palkkoja enemmän ja yleinen ansiokehitys on seurannut yksityisen sektorin tasoa. Palkansaajajärjestöjen erilliselle palkkaohjelmalle ei ole perusteita.
- Vaatimuksen pohjana on väite kunta-alan palkkojen kehityksen jälkeenjääneisyydestä, mikä ei Tilastokeskuksen kuntasektorin ansiotasoindeksin perusteella pidä sellaisenaan paikkaansa, Jalonen sanoi tiedotteessaan.
Kuntapuolella ei ole vielä yhteistä säveltä siitä, halutaanko sopimuksesta tehdä yksi- vai kaksivuotinen. Palkansaajajohtajat korostavat, että kokonaisuus ja sisältö ratkaisevat.
Lakkokassoja lihotettu
Se on kuitenkin selvää, että työntekijät haluavat palkkaa yleiskorotuksen muodossa vähintään työmarkkinoiden yleisen linjan mukaisen määrän. Kuntatyönantaja haluaa prosenttikorotuksia ja nykyistä enemmän paikallista sopimista. Työntekijäpuoli suhtautuu nihkeästi paikallisiin eriin.
Pakkaa sekoittaa sote-uudistus, joka tulee voimaan vuoden 2019 alusta. Se vie arviolta 60 000 työntekijää yksityisen työnantajan palvelukseen. Siellä palkat ovat pienemmät ja edut heikommat kuin kuntapuolella.
Kuntatyönantajien palveluksessa on yli 420 000 ihmistä, joiden sopimukset päättyvät 31. tammikuuta. Työntekijäliitot ovat jo nostaneet järjestövalmiutta, mutta liittojohtajat sanovat, että kyse on normaalista varautumisesta.
Nyt myös muistellaan menneitä. Luukkainen korostaa, etteivät he ryssineet vuoden 2007 liittokierrosta vaan yksityinen sektori, joka maksoi työntekijöilleen enemmän mitä Sari Sairaanhoitaja sai.
Kunta-alan pääsopijat kokoontuvat tänään 16. tammikuuta, jolloin palkansaajat esittelevät tarkennetut palkkaohjelmatavoitteensa. Kunta-alan neuvottelupöytä on harvinaisen sotkuinen, jonka siivoaminen vaatii kaikilta joustoa. Lakkoherkkyys leijuu nyt ilmassa. Lakkokassoja on lihotettu ja monet arvioivat, ettei sopimuksia synny ilman työtaisteluja.