Val­tuu­te­tut vaikean va­lin­nan edessä – jat­kaa­ko Timo Nou­siai­nen vai nou­see­ko kau­pun­gin­joh­ta­jan pai­kal­le Jukka Kujala?

Tornion kaupunginvaltuusto valitsee Timo Nousiainen (vas.) tai Jukka Kujalan kaupunkinsa johtoon.

Kuva: Lapin Kansan arkisto

Tornion kaupunginvaltuusto haastattelee kaupunginjohtajaehdokkaat ylimääräisessä kokouksessa 18.1. Finaalikierrokselle pääsivät Tornion nykyinen kaupunginjohtaja Timo Nousiainen ja Karungista kotoisin oleva nykyisin Rovaniemen toimialajohtajana työskentelevä Jukka Kujala.  Valtuuston on tarkoitus haastatella ehdokkaat sekä yksitellen että yhdessä. Lopullisen päätöksen valinnasta valtuusto tekee joko tammikuun tai helmikuun kokouksessaan. Nykyinen tai uusi kaupunginjohtaja aloittaa määräaikaisessa virassaan loppukesällä.

Timo Nousiainen, Tornion kaupunginjohtaja

1) Torniossa on hyviä yrityksiä ja loistavia yrittäjiä, jotka ovat sitoutuneet alueeseen ja sen kehittämiseen. Elinkeinopuolella Outokummun ympärille rakentunut vahva metalliklusteri on valtakunnallisesti merkittävä. Sen kehittymiseen ja kilpailukykyyn on tärkeää panostaa.

Kiertotaloudessa olemme Meri-Lapissa ottamassa valtakunnallisesti vahvaa roolia. Myös uusiutuvan energian investoinnit suuntaavat kaupunkia vahvasti tulevaisuuteen.

Matkailun eteen on seudulla ja yhdessä Haaparannan kanssa tehty kovasti työtä ja Torniolla on kaikki mahdollisuudet päästä mukaan Lapin matkailun kasvun kelkkaan omilla vahvuuksillaan rajalla, luonnolla ja historialla.

Kaupungin palvelut on hyvin hoidettu ja meillä on erittäin ammattitaitoinen henkilöstö. Palveluja täytyy kuitenkin koko ajan kehittää vastaamaan väestörakenteen muutokseen, digitalisaatioon, osaavan työvoiman saamiseen ja muuttuvaan palvelutarpeeseen

Alueen veto- ja pitovoimaa lisää myös ihmisten vahva yhteys luontoon.

Viestintä, markkinointi ja brändityö ovat kaupungille tärkeää kilpailussa yrityksistä, investoinneista ja asukkaista. Kaikessa tekemisessä puolet on viestintää ja Torniossa on paljon hyviä asioita, joita pitää tuoda systemaattisesti esille.

Ilmastomuutos tuo myös Torniolle omat haasteensa ja Suomen hiilineutraalisuus tavoite 2035 haastaa meidät tekemään kaupungille kestävän kehityksen ohjelman.

2) Tornion taloutta on hoidettu pitkäjänteisesti ja vastuullisesti. Julkinen talous on pahasti velkaantunut ja erityisesti koronapandemia on heikentänyt taloutta. Tämä vaatii kaupungilta pitkäjänteistä talouden tasapainottamistyötä tulevinakin vuosina.

Torniossa palvelut on hoidettu maan kuntakenttään nähden edullisesti ja vasta valmistuneen palvelukyselyn mukaan vielä kuntalaisten mielestä hyvin. Palveluita tulee edelleen kehittää vastaamaan väestörakenteen mukana tuomaa palvelutarvemuutosta.

Erikoissairaanhoito on Torniossa ollut noin neljä miljoonaa euroa keskimääräistä kalliimpaa ennen Mehiläisen sopimusta. Tässä meidän täytyy yhdessä SHP:n ja seudun kuntien kanssa tehdä työtä, että pääsemme pitkällä tähtäimellä valtakunnan keskitason alapuolelle.

Henkilöstömenot ovat kunnan suurin menoerä ja henkilötyövuosien vähentämiselle täytyy asettaa taas vuotuinen tavoite esim. 5—10 hlö, jossa voidaan hyödyntää eläköitymistä. Samalla täytyy huolehtia henkilöstön jaksamisesta.

3) 234 teollisuustyöpaikan menetys alueelle on iso isku ja uusien työpaikkojen synnyttäminen alueelle on kovan työn takana. Osa henkilöistä eläköityy, osalta loppuu määräaikainen työsuhde, osa ottaa ns. paketin ja osa henkilöistä irtisanotaan.

Työllistymismahdollisuudet ovat kohtuulliset, monissa alueen yrityksissä kärsitään osaavan työvoiman pulaa. Metsä Groupin investointi lisää toteutusvaiheessa työkysyntää ja jatkossa kysyntää on erityisesti logistiikkaan ja puun talteenottoon.

Tornion kaupunki on käynnistänyt prosessin valmistellakseen alueellisia toimenpiteitä yhdessä Lapin Liiton, Lapin ELY-keskuksen, Lapin TE-toimiston, Lapin yliopiston, Lapin ammattikorkeakoulun, Lappian, Redun ja Digipoliksen kanssa sekä Meri-Lapin kuntien kanssa.

Esitetyillä investoinneilla ja TKI-toimenpiteillä suuntaamme tutkimusta, kehittämistä ja koulutusta uudistaaksemme alueen vientiteollisuutta kansainväliseksi Meri-Lapin teollisuuden kiertotalousklusteriksi.

4) Tornion kaupunki hankkii palveluita 60 miljoonalla vuodessa ja palvelujen järjestämisessä täytyy välttää julkisten ja yksityisten palvelujen välistä vastakkainasettelua. Tällä hetkellä Torniossa ei ole erityistä tarvetta ulkoistaa uusia palveluita. Valtuusto on käynnistämässä palvelujen järjestämisohjelmatyön, missä linjataan palvelujen järjestämisen periaatteet, esimerkiksi, mitkä palvelut ja miten on Torniossa tarkoituksenmukaista hankkia ulkoa.

Tornion päivähoidosta 20 % ostetaan palvelusetelillä yksityiseltä tuottajalta. Päivähoidossa järkevä raja yksityiselle palvelutuotannolle on enimmillään noin 30 %. Yksityisen päivähoidon etuna on mm., että kunta voi sillä reagoida palvelutarpeeseen muutoksiin ja ulkoistaa riskiä tyhjäksi jäävästä palvelurakenteesta. Elinkeinopoliittisestikin se voi hyödyttää kuntaa, kuten Tornion toisen yksityisen päiväkodin rakentamisesta vastasi paikallinen talotehdas Kiiruna Talot. Yhtiö sai siitä hyvän preferenssin.

Kiinteistöhuolto on mahdollista tehdä omana tai ostopalveluna. Torniossa se on tehty omana toimintana ja se on suhteellisen edullista johtuen riittävästä volyymista, hyvästä työn organisoimisesta ja johtamisesta.

Myös vanhusten palveluasumisen hankkimisesta palvelusetelillä on Torniossa hyviä kokemuksia

Perusopetus ja lukio ovat kuntien ydintoimintaa ja niiden ulkoistaminen ei ole tarkoituksen mukaista, samoin monet sosiaali- ja terveyspalvelut.

5) Haaparannan kanssa tehtävässä yhteistyössä ovat palvelujen lisäksi painottuneet yhteiset strategiset hankkeet, kuten matkailun masterplanin tekeminen ja E14 arkkitehtikilpailu. Kielikoulusopimuksen uudistamisesta vastaamaan väheneviä oppilasmääriä neuvoteltiin useampi vuosi ja uuteen sopimukseen pääseminen pitkien neuvottelujen jälkeen on suunnannut yhteistyötä tulevaisuuteen. Parhaillaan ollaan tekemässä strategiaa 2030 uuden rajatyöntekijän Hanna-Leena Ainosen vetämänä.

Yhteistyössä Kemin kanssa täytyy nostaa rinnalle kaikki seudun kunnat Keminmaa, Tervola, Simo ja Ylitornio. Voisi todeta, että AMK:n fuusio ja omistusjärjestelyt sekä sote-uudistus ovat yhdistäneet aluetta vahvasti. SHP:n osittainen ulkoistus Mehiläiselle taas jakoi aluetta sisäisesti, mutta siinä on löydetty yhteinen tahtotila ja ollaan yhtenäisiä tilaajan edustajia.

Jukka Kujala, Rovaniemen toimialajohtaja

1) Tornion tulevaisuuden kivijalka on yhteistyö Haaparannan kanssa. Onnistunut ja näkyvä rajayhteistyö lisää tulevaisuuden uskoa, kaupungin kiinnostavuutta ja kotiseutuylpeyttä. Tästä esimerkkinä Suensaaren eteläkärjen toteutussuunnittelu, joka yhdistää Tornion ja Haaparannan keskusta-alueet ja kehittää E4 –tien ympäristöä muuksikin kuin ohikulkuväyläksi.

Tornion liikennevirrat ovat aivan omaa luokkaansa ja näihin ohikulkeviin asiakasvirtoihin tulee päästä paremmin kiinni. Pidempi viipymä piristää kauppaa ja palvelualoja ja tuo uusia työpaikkoja.

Sujuva rautatieyhteys rajan yli toisi tavarakuljetusten, työmatkaliikenteen ja matkailijoiden osalta uutta virtaa Torniolle ja olisi loistava mahdollisuus markkinoida Tornio-Haaparantaa maailmakartalle Helsinki-Tukholma -välin solmukohtana.

Tornion mahdollisuudet liittyvät olemassa olevaan teollisuuteen ja erityisesti pk-sektorille kertyneeseen teollisuuspalveluosaamiseen, jota tulee tukea pääsemään uusille markkinoille. Tämä tuo toimeliaisuutta yrityksiin ja elinvoimaa kaupunkiin. Uusia kasvualoja tulee myös tukea kuten kietotaloutta ja energia-alaa. Digitalisaatio ja vihreä siirtymä on otettava huomioon, sillä ne synnyttävät uutta liiketoimintaa, mikä liittyy ilmastonmuutoksen hillitsemiseen vähähiilisen teknologian kehittämisen myötä. Käynnissä olevat suurinvestoinnit liittyvät suoraan tähän.

Matkailu on nyt koronan johdosta murroksessa ja Torniolla on loistavia etuja puolellaan ottaa osansa uusjaosta mm. merellisyyttä, väylää ja turvallisuutta hyödyntäen.

Tornion tulisi panostaa kehittämistoimintaan. Valmiit suunnitelmat infran, kaupunkirakenteen, palveluiden, matkailun, työllisyyden, yritystoiminnan ja energiatehokkuuden investointien suhteen tulisi olla listattuna ja EU:n elpymisrahastoja tulisi nyt hyödyntää.

Monipuolinen koulutustarjonta poikii ympärilleen myös muuta positiivista kehitystä. Tornion tulee säilyttää nykyiset koulutuspaikat ja –alat, sekä mielellään saada myös uusia koulutusaloja.

Tornion tulee olla selkeä ykköspaikka asua, muuttaa, rakentaa, elää ja yrittää. Kaupunki, missä ihmiset ja yritykset viihtyvät ja haluavat rakentaa sinne tulevaisuutensa panostaa siihen, että peruspalvelut ja vetovoimapalvelut ovat tasapainossa, tekee yrittämisen sujuvaksi sekä kannustaa ja antaa mahdollisuuden yrittäjille jäädä Tornioon.

2) Sopeutuvan kuntatalouden ja kehittyvän kunnan välillä ei tarvitse olla ristiriitaa. Ensimmäisenä ei pitäisi miettiä mistä leikata, vaan voitaisiinko eri tavalla tekemällä saada tulosta ja sitä kautta säästöjä aikaiseksi. Tähän liittyen ainakin seuraavilla teoilla on merkitystä: 1) työhyvinvoinnin johtaminen ja henkilöstön mahdollisuus oman työnsä suunnittelussa ja hallinnassa mikä lisää työhyvinvointia, vähentää sairauspoissaoloja ja tuo kaupungille säästöjä, 2) hankintatoimen tarkastelu tuottavuus-, säästö-, ja aluetalousvaikutuksiin, missä hankinnat nähdään ohjaamisen välineenä kaupungin strategisten tavoitteiden saavuttamisessa ja missä kaupungin menojen lisäksi huomioidaan vaikutukset työllisyyteen ja verokertymään, sekä pk-yritysten osallistumismahdollisuuksiin, 3) sosiaali- ja terveyspalveluissa tulee panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin raskaiden ja kustannuksiltaan korkeiden tuki- ja hoitomuotojen sijasta esim. lapsiperheiden tukemisessa ja ikääntyneiden itsenäisen suoriutumiseen edistämisessä välimuotoisia asumisratkaisuja lisäämällä ja teknologiaa hyödyntämällä.

3) Outokummun päätöksellä on iso vaikutus aluetalouteen ja työntekijöillä on varmasti huoli omasta ja perheen toimeentulosta. Vielä ei ole selvää, ketkä konkreettisesti irtisanotaan ja keiden osalta kyse on muista ratkaisuista, sillä yhtiö on ilmoittanut että se pyrkii minimoimaa kovat irtisanomiset. Mikäli mahdolliset irtisanomiset kohdistuvat kunnossapitoon, tarkoittaisi se käytännössä alihankinnan lisääntymistä ja toivottavasti tämä kanavoituu alueemme yrityksiin, joissa tulisi tarve palkata uutta työvoimaa. Mikäli mahdolliset irtisanomiset kohdistuvat teknisiin osaajiin (sähkö, automatiikka, tekniset työnjohtajat, kuljettajat), niin kysyntää työmarkkinoilla on hyvin. Mahdollisuuksia lisää entisestään Metsä Fibren uuden biotuotetehtaan hankesuunnittelu Kemiin, josta toivottavasti saadaan investointipäätös helmikuussa. Kiertotalous ja uudet energiaratkaisut ovat alueen tulevaisuuden kannalta avainasemassa. Outokummulta vapautuvan henkilöstön osaamisen täydentäminen näillä sektoreilla tarvittaviin lisävalmiuksiin on suuri mahdollisuus. Lisäksi henkilöstön keski-ikä Outokummulla on yllättävän alhainen ja monellakin tapaa henkilöstön työllistymismahdollisuudet ovat hyvät ja valmiudet lisäkoulutukseen, ennemminkin kuin pitkäkestoiseen uudelleenkoulutukseen, ovat olemassa. Yrittäjyys voi olla myös joillekin mahdollisuus eikä tule unohtaa rajanaapurimme vastaavia teollisuuden työmahdollisuuksia, sillä jokainen suomalainen on opiskellut ruotsin kieltä sen verran, että ammattisanastopäivityksellä työmahdollisuudet laajenevat tuplasti.

4)  Mielestäni mitään asiaa ei saisi vastustaa tai vastaavasti vain sokeasti kannattaa periaatteellisista syistä. Sama koskee myös palvelujen yksityistämistä. Palvelujen yksityistämisen, kuten minkä tahansa muunkin muutoksen, tulisi perustua nykyisen tilanteen ja tavoitellun muutoksen väliseen analyysiin ja vertailuun.  Yksityistämiseen vaikuttaa myös se, kuinka suuri strateginen merkitys jollakin toiminnolla on kaupungin näkökulmasta, tai mitkä ovat kaupungin tavoitteet tarkasteltavana olevan toiminnan suhteen. Kaupungin oikeudellisen ja hallinnollisen vastuun näkökulmasta yksityistäminen on helpompaa silloin, kun kysymys ei ole viranomaistehtävistä tai julkisen vallan käyttämisestä. Tällöin yksityistämistä harkitaan tarkoituksenmukaisuuden ja taloudellisuuden näkökulmasta. Tässä mielessä mieleen nousee mm. tekninen sektori, mutta tällöinkin tulee varmistaa lähellä olevat palvelumarkkinat, jotta kaupungin hankinnat pysyisivät lähellä omassa aluetaloudessa ja tukisivat näin elinvoimaa. Kääntäen esimerkiksi ruokapalveluiden yksityistäminen tarkoittaisi todennäköisesti sitä, että jokin valtakunnallinen palveluntuottaja tulisi vastaamaan niistä ja mahdollisuudet hankkia suoraan paikallisilta tuottajilta ruokatarvikkeita vähenisivät, jolloin vaikutukset aluetalouteen olisivatkin päinvastaiset kuin mitä yksityistämisellä oli tavoiteltu.

5)  Torniossa ja Haaparannalla yhteistyötä on tehty niin palveluiden kuin infrastruktuurinkin osata ja erilaisia yhteistyösopimuksia on lukuisia. Yhteinen rajayhteistyöelin, Provincia Bothniensis, jäntevöitti rajan yli tapahtuvaa yhteistoimintaa ja Suomen ja Ruotsin EU –jäsenyys avasi mahdollisuudet myös rahoitukseen. Tornion ja Haaparannan yhteistyön tiivistämiselle on edelleen tarvetta, vaikka viime aikoina se ei ole ollut niin dynaamista kuin aikaisemmin. Tästä eteenpäin kaupunkien päättäjien ja johdon tulisi päästä seuraavalle tasolle, missä yhteinen strategia ja tavoitteet myös ohjaavat kaupunkien toimintaa.

Seudullisen yhteistyön tiivistämiseen pätee pitkälti samat lainalaisuudet kuin rajan yli meneväänkin yhteistyöhön eli luottamus, sitoutuminen ja tahto. Tarvetta seudulliselle yhteistyölle on mm. uusien kasvualojen ja elinkeinojen kehittämisessä, saavutettavuudessa ja logistiikassa, suurinvestoinneissa, edunvalvonnassa, koulutuksessa, matkailussa ja palvelutuotannossa. Lisäksi Kemi-Tornion alueen haastaa esitys uusista sote/ hyvinvointialueista ja tämän johdosta seudullisella edunvalvontatyöllä tulee olemaan suuri merkitys siinä, miten työssä onnistutaan.