Luonnonsuojelijat puolustavat Kuortaneen Pennalanlahtea välillä voittaen, välillä häviten – ”Kiitän kutsumuksesta mummojani”

– Tulit onneksi saappaat jalassa, Suomenselän Luonnonystävät ry:n sihteeri Terttu Rajala huikkaa toimittajalle.

Vettä sataa liki pitäen taivaan täydeltä, kun tapaamme Rajaloiden kotipihalla Kuortaneen Länsirannassa.

Kuljemme alas Kuortaneenjärven rantaan ja kiipeämme pieneen lintutorniin, josta aukeaa harmaudessaankin kaunis näkymä järven eteläosaan. Ranta on parimetrisen ruokoviidakon valtaama.

Maisema on Rajalalle rakas. Se on pysynyt lähes muuttumattomana vuodesta 1987 lähtien, jolloin Rajalat muuttivat nykyiselle kotipaikalleen Länsirantaan.

. Tapaus viitasammakko Kuortaneenjärvi on tuottanut Rajaloille paitsi iloa, myös murhetta. 2010-luvulla Kuortaneen kunta aikoi toteuttaa Pennalanlahteen puutarhakylän, mistä seurasi vuosikausien monivaiheinen vääntö kunnan ja Suomenselän luonnonystävien välillä.

Kunta haki puutarhakylällä uutta elinvoimaa. Luonnonsuojelijoiden mielestä idea oli ihan hyvä, mutta sijainti väärä.

Tapaus päättyi lopulta luonnonsuojelijoiden eduksi vuonna 2017, kun korkein hallinto-oikeus torppasi puutarhakylän. Käänteentekeväksi seikaksi osoittautuivat Pennalanlahdella elävät uhanalaiset viitasammakot.

– Se oli raskas prosessi, mutta toisaalta se oli yhdistyksellemme myös eräänlainen luonnon puolustamisen korkeakoulu, Rajala muistelee.

Rajala myöntää tuolloin uskoneensa, ettei Pennalanlahden alueeseen enää kajottaisi.

. Paljon puhetta haukialtaasta Maaliskuussa 2021 Kuortaneen kalastuskunta toteutti Kuortaneenjärven Kaarankajokisuun ja Pennalan väliseen rantaan haukialtaan.

– Siinä vaiheessa, kun huomasin kaivinkoneiden kauhojen heiluvan kohteessa, tuntui tosi pahalta, Rajala kuvailee.

Kalastuskunta perustelee haukitehtaaksi ja haukikosteikoksikin kutsutun altaan toteutusta petokalakantojen parantamisella. Nykyisellään Kuortaneenjärven pinta laskee kevättulvan aikaan niin nopeasti, että hauen ja ahvenen kutu jää usein kuivalle maalle.

– Nyt rakennetussa kosteikossa vettä padotaan, jolloin siellä kuteneiden kalojen kutu ei jää tulvan laskiessa kuivalle maalle, vaan ehtii kehittyä kalan poikasiksi. Poikaset saavat uida järveen omia aikojaan, kun ovat riittävästi kasvaneet, selvittää Kuortaneen kalastuskunnan sihteeri Juha Ojaharju.

Altaan rakentaminen kaivuutöineen tuli Rajalalle yllätyksenä. Suomenselän Luonnonystävät laittoi Länsi- ja Sisä-Suomen virastoon vireille hallintopakkohakemuksen, jossa vaadittiin toiminnan keskeyttämistä, viitasammakon kutupaikan ennallistamista sekä tapahtuneiden tuhojen korvaamista.

Hakemus hylättiin. Luonnonystävät teki valituksen, josta ei ole vielä annettu päätöstä.

. Luonnonystävät katsoi altaan heikentävän ja tuhoavan viitasammakon elinolosuhteita ja vaati luonnonsuojelulakiin vedoten allasalueen ennallistamista.

Päätöksenteko venyi, sillä sen tekeminen edellytti konkreettisia kartoituksia viitasammakon tilanteesta. Ely-keskuksen oli odotettava viitasammakoiden keväistä lisääntymiskautta.

. Pettymys, ei yllätys Syyskuun 5. päivänä 2022 julkaisemassaan päätöksessä ely-keskus hylkäsi Suomenselän Luonnonystävien hakemuksen.

Pitkien perustelujen yhteenvedossa mainitaan "altaan kaivamisen johtaneen viitasammakon, kuten myös monen muun vesiympäristöstä riippuvaisen lajin, elinolosuhteiden parantumiseen alueella".

Päätös oli Rajalalle ja yhdistykselle pettymys, mutta ei yllätys.

– On totta, että joissakin kohteissa harkituin ruoppauksin voidaan saada muutoksia, jotka hyödyttävät monia luonnon lajeja, mutta mikä tahansa ruoppaus ei toimi. Ja jos meillä on olemassa oleva arvokas kohde, on parempi, että siihen ei satuta, kuin että sinne kaivetaan haukiallas.

Oli altaasta mitä mieltä tahansa, Pennalanlahden suuri luontoarvo on tutkittu tosiasia. Suisto on sekä kasvistoltaan että eläimistöltään harvinaisen monimuotoinen. Suomen 100-vuotisjuhlavuonna 2017 se valittiin sadan suomalaisen luontohelmen joukkoon.

Vielä on epävarmaa, miten luonnonsuojelijat aikovat seuraavaksi menetellä haukialtaan suhteen.

– Hallitus kokoontuu pian. Silloin pohdimme asiaa ja teemme päätöksiä jatkosta, Rajala kertoo.

. Mummojen perintöä Rajala oppi kunnioittamaan luontoa jo lapsena.

– Molemmat mummoni opettivat, että eläimiä ei saa rääkätä eikä kasveja turhaan repiä. Jos haluaa ihailla vaikka ketunleipiä, niitä voi mennä katsomaan metsään ennemmin kuin ottaa vaasiin kuihtumaan.

Myöhemmin biologian opinnot toivat tiedollista pohjaa luonnonsuojeluun. Valmistuttuaan filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta Rajala työllistyi puolisonsa tavoin Kuortaneelle tuntiopettajaksi. Eläkkeelle hän jäi luonnonhistorian lehtorin virasta.

Suomenselän luonnonystäviin Rajala liittyi heti yhdistyksen perustamisvuonna 1987. Sihteerin tehtävän myötä yhdistyksen viimeisimmät suojeluprosessit ovat jossain määrin henkilöityneet häneen. Mainittavia ongelmia tästä ei ole koskaan koitunut.

– Yleensä asiat sujuvat yhteistyössä ihan hyvin ja lakeja noudattaen. Joskus saattaa tulla kiistatilanteita, mutta jos kokee asian tärkeäksi, löytyy kyllä kykyä venyä. Itse asiassa on helpompaakin, kun toimii, eikä katso ohi.

Luonnonsuojelijalle luonto on kokonaisuus, jossa jokainen osa on tärkeä. Viitasammakkokaan ei ole vain viitasammakko.

– Ei tapahdu isoja asioita, jos joku laji kuolee sukupuuttoon, mutta jossakin vaiheessa, kun sukupuuttoja on tapahtunut riittävän paljon, ekosysteemi romahtaa. Kaikki tiedämme, että sukupuuttovauhti on nyt suuri. Siksi jokaisen olemassa olevan lajin vähenemisen estäminen on nyt erityisen tärkeää, Rajala kiteyttää.

Luonto on Rajalalle myös henkilökohtainen voimavara ja ilon lähde.

– Mieluisia ovat metsät, jotka ovat minulle turvan paikkoja. Samoin suot ja järvet, joilla voin tuntea vapauden.

Kirjaudu sisään

Luonnonsuojelijat puolustavat Kuortaneen Pennalanlahtea välillä voittaen, välillä häviten – ”Kiitän kutsumuksesta mummojani”

Haluatko lukea artikkelin?