Viikonlopun Forssan Lehdissä Ami Laaksonen toi esiin näkökulman seutuyhteistyöstä ja Tuomo Saarinen ajantajusta. Ami avasi heikkenevää seutuyhteistyötä ja Tuomo palautti pidemmän aikavälin tarkastelun tärkeyden.
Itse olen 10 vuotta läsnäolleena ihmetellyt montakin erilaista näkökulmaa ja sitä, miten joissakin asioissa meillä on niin pitkä muisti. Kirjoitin taannoin seutukunnan lehteen artikkelin; Kaksi kylää. Tämä fiktiivinen pakinani kertoi Uholasta ja Muistolasta. Uhola on ylpeä, kasvava ja nopeasti kehittyvä kaupunki eteläisellä Pohjanmaalla. Uhola on sekä Lakeuden että Avaruuden pääkaupunki. Muistola on vaatimaton, mennyttä menestystä muisteleva ja korostava kaupunki, joka ei ole unohtanut 1900-luvun alun sotaa. Hienoon historiaan ei mielestäni kuulu tyykiin tyytyväinen kylä vaan Kaikkien kankaitten keskus, joka on ylpeä naapureistaan ja menestyvistä kumppaneistaan
Kättä sydämelle! Esitänkin nyt itselleni ja teille Forssan Lehden lukijat kysymyksen. Mikä mahtaa olla juurisyy? Toinen kasvaa ja kehittyy ja toinen kuihtuu ja heikkenee. Toisella ja toisella en tarkoita keskuskaupunkeja vaan seutukuntia. Juhlapuheissa kehutaan, miten seutukuntamme yhteistyö kehittyy. Totuus taitaa olla toisenlainen.
Positiivista ajattelua koko työurani kannattaneena ja myös valmentaneena ihmettelen, mitä positiivisella ajattelulla saadaan aikaan seutukunnallamme. Sympatia ja empatia ovat sanoja, joilla on merkityksensä. Sympatia on passiivista myötäelämistä ja empatia aktiivista toisen huomioonottamista.
Onko nyt niin, että niin metsä vastaa seutukunnallamme, niin kuin sinne on vuosikymmenet huudeltu ja sitä saa mitä tilaa?
Toivossa on hyvä elää. Kättä sydämelle ja rauhaisaa pääsiäistä!
sympaattinen empauttaja