Jokela 2007, Kauhajoki 2008. Vantaa 2024.
Tätä murheen päivää on osattu pelätä, mutta silti paraskaan valmistautuminen ei ehkä olisi voinut sitä ehkäistä: kuudennen luokan oppilaan kuolemaa ja kahden muun vammautumista tiistaina vantaalaisessa koulussa.
Miten alakoululainen voi tulla ampuma-aseen kanssa kouluun? Kun näin on tapahtunut, jokin asia tai jotkin asiat ovat menneet tuhoisalla tavalla pieleen, ehkä jo pitkään.
Teoilla on aina taustansa. Tälläkin. Kaikkea ei ehkä koskaan kerrota julki. Täysin poikkeuksellista kaikkiin aikaisempiin suomalaisiin koulusurmiin verrattuna on se, että niin tekijä kuin uhritkin ovat lapsia. Se antaa leimansa tapahtuneen jälkiselvittelyyn ja oikeusprosessiin, julkisuuteenkin.
Niin tekijä kuin uhritkin ovat lapsia.
Epäilty, myös kuudennen luokan oppilas otettiin kiinni pian teon jälkeen. Häntä epäillään murhasta ja kahdesta murhan yrityksestä. Rikosnimike voi viitata teon suunnitelmallisuuteen tai poikkeukselliseen raakuuteen. On todennäköistä, että epäilty ja tekijät tunsivat toisensa. Sen pidemmälle ei motiiveja voi kuitenkaan arvailla.
Epäilyn käyttämä käsiase on luvallinen ja hänen lähisukulaisensa nimissä. Näin on lähes vääjäämättä tiedossa toinen epäilty ja mahdollinen osavastuullinen tekoon: aseluvan haltija.
Ampuma-ase ei missään tilanteessa saa päätyä luvattomiin käsiin saati alaikäisen lapsen haltuun.
Koulun pitää olla aina ja kaikissa tapauksissa turvallinen paikka ihan kaikille: lapsille, nuorille ja työntekijöille. Kun turvallisuus järkkyy, käydään aina väistämättä perusasioiden äärelle. Niin pitää nytkin.
Ei todellakaan riitä, että viranomaisten yhteistyö sujuu hyvin – kun on pahin on jo tapahtunut.
Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kertoi tiistain tiedotustilaisuudessa, että koulu-uhkaukset ovat Suomessa viikoittaisia. Tieto on hätkähdyttävä ja sen pitää herättää. Onko kysymys laajemmastakin ilmiöstä? Jokainen uhkaus on otettava vakavasti.
Poliisi kertoi keskiviikkoisessa tiedotustilaisuudessa, että mikään toistaiseksi selville saatu epäillyn taustassa ei ole antanut aihetta ennakoida tapahtumia.
Poliisi rohkaisee kertomaan kaikista sen suuntaisista tiedoista, joilla tämänkaltaiset murheen päivät voidaan estää.
Tapahtuu kuitenkin paljon myös sellaista – lasten ja nuorten maailmassa ja kesken, mihin kukaan ei osaa kiinnittää huomiota. Näihin hiljaisiin merkkeihin on päästävä kiinni. Se tarkoittaa, ettei ketään jätetä sivuun, yksin ja ilman apua. Aina pitää olla jokin ulospääsy ja tie eteenpäin, vaikka epätoivo miten syvenisi.