Maanantainen keskipäivä Rautjärven kylänraitilla on vilkas. Aurinkoinen ilma on houkutellut väkeä ulkoilemaan. Ulkovaatteet kahisevat, kun pieni lapsi pyöräilee vauhdikkaasti eteenpäin. Paikallisen ruokakaupan pihassa käy kuhina.
Päällepäin ei arvaisi, että Etelä-Karjalan pohjoisosassa sijaitseva noin 3 400 asukkaan kunta painii suurien haasteiden kanssa. Tosiasiassa väki vanhenee, nuoret muuttavat pois ja rahallakaan ei voi leveillä.
Kunta on kuitenkin valmis taistelemaan elinvoimastaan.
Viime vuonna Rautjärven kunta päätti, että se on valmis ottamaan vastaan 60 kiintiöpakolaista. Vetoavuksi toivotaan naapurikunta Parikkalaa, jonka avulla tulijoiden määrä voitaisiin kaksinkertaistaa.
Tarkoitus on vastaanottaa näihin kahteen kuntaan pakolaisia kolmen vuoden aikavälillä, mikä tarkoittaa noin 4–6 perhettä vuodessa. Ensimmäiset pakolaiset voisivat muuttaa Rautjärvelle ja Parikkalaan ensi vuonna.
Lapset avainasemassa
Kunnat toivovat lapsiperheitä, jotka ovat kieli-, kulttuuri- ja uskontotaustaltaan samankaltaisia. Lasten rooli on perheiden sitouttamisessa pieniin kuntiin avainasemassa.
– Lasten kohdalla ei puhuta varsinaisesti kotoutumisesta, sillä lapsi ryhmäytyy varhaiskasvatuksessa nopeasti ja oppii myös kielen. Se koskee myös nuoria. Heistä tulee hyvin pian kuntalaisia ja se antaa paljon kunnalle. Kotoutuminen on haasteellisempaa aikuisten osalta, kuvailee Parikkalan kunnanjohtaja Vesa Huuskonen.
Rautjärven ja mahdollinen Parikkalan osuus olisi merkittävä osa koko Suomen vastaanottamista pakolaisista. Esimerkiksi tänä vuonna Suomi vastaanottaa 850 kiintiöpakolaista. Etelä-Karjalan suurin kaupunki Lappeenranta vastaanottaa vuodessa noin 10 henkilöä ja esimerkiksi Helsinki otti vuonna 2018 vain viisi kiintiöpakolaista.
Valtioneuvoston mukaan kiintiöpakolaisten ottaminen on tehokkain tapa auttaa huonoimmassa asemassa olevia, sillä tulijoiden suojelun tarve arvioidaan jo ennen Suomeen tuloa. Kiintiössä otettavat pakolaiset eivät asu vastaanottokeskuksessa, vaan he muuttavat suoraan kuntaan asumaan.
Kiintiöpakolaisten kotouttamisen kulut kustantaa kunnalle valtio, jolle rahaa tulee muun muassa Euroopan unionilta. Rautjärven kokemusten mukaan kunta ei rahoilla rikastu, mutta ne kattavat menot.
Vanhasta otetaan opiksi
Rautjärvi ei majoita kiintiöpakolaisia ensimmäistä kertaa. Vuonna 2017 kuntaan muutti nelisenkymmentä kiintiöpakolaista ja turvapaikanhakijaa. Ongelmia tuli nopeasti.
Ihmiset tulivat Syyriasta ja Eritreasta. Kaksi eri kulttuuria eivät pitäneet yhtä, vaan eriytyivät pian. Kunnalla oli myös vaikeuksia järjestää sopivaa ja eri tasoista koulutusta. Kieliopinnot veivät uudet asukkaat ensin Imatralle ja lopulta suurempiin kaupunkeihin.
Nyt kunta aikoo tehdä asioita toisin ja yhdistää voimansa Parikkalan kansa.
– Pienessä kunnassa tuki on lähellä. Me voimme myös säveltää asioita, eikä aina tarvitse mennä peruskaavan mukaan. Pitää ottaa selvää yksilöiden haluista ja tarpeista sekä kuunnella heitä herkällä korvalla, Rautjärven kunnanjohtaja Harri Anttila sanoo.
– Me voimme kuntien yhteistyönä koordinoida paremmin varhaiskasvatuksen, koulut ja kotouttamispalvelut. Voimme muodostaa niin suuren volyymin, että kiintiöpakolaiset tuntevat olonsa kotoisaksi ja palveluita ei tarvitse lähteä hakemaan mistään kauempaa, jatkaa Parikkalan kunnanjohtaja Vesa Huuskonen
.
Parikkala selvittää kevään aikana kuntalaisten halukkuutta seurata naapurikunta Rautjärven esimerkkiä ja vastaanottaa kiintiöpakolaisia 60–75 henkilöä. Se tarkoittaisi yhteensä yli 120 henkilöä samalle alueelle. Riittävän suuren joukon avulla palvelut voitaisiin räätälöidä riittäviksi. Samalla yhteistyö toisi lisää palveluita myös paikallisille.
– Oli kyse mistä tahansa muuttajasta tai turistista, niin he aina turvaavat jo täällä asuvien palveluita. Esimerkiksi jos liikkumistarvetta tulee lisää, niin pitkän matkan vuoroliikennettä Imatralta ja Savonlinnasta voisi lisätä, Anttila sanoo.
Pakolaisista on yritetty hakea elinvoimaa myös muualla Suomessa. Pääosin ruotsinkielinen Närpiön kunta Pohjanmaalla on esimerkki siitä, miten pakolaiset ovat parantaneet kunnan taloutta. Lieksassa, Pohjois-Karjalassa, taas törmättiin moniin ongelmiin, jotka johtivat pakolaisten poismuuttoon.
“Oma porukka on kaikki vanhaa”
Kiintiöpakolaisten ohjaamisesta kuntiin neuvottelee ely-keskus. Kun Rautjärvelle ehdotettiin uutta kiintiöpakolaisryhmää, päätös syntyi nopeasti.
Sama asenne näkyy myös Rautjärven kuntakeskuksessa Simpeleellä.
– Pakkohan tänne on tulla uusia ihmisiä. Täällä kaikki oma porukka on vanhaa. Lapsia ei ole, eikä niitä tule, toteaa rautjärveläinen Erkki Myllys ruokakaupan pihassa.
– Lapset ovat varmasti tervetulleita, koska he ovat niin hädänalaisia ja täällä on hyvät olot. Uskoisin, että täällä ollaan aika myönteisiä, kunhan valtion avustukset ovat riittäviä. On selvää, että pieni kunta ei yksin voi satsata suuria määriä rahaa, sanoo puolestaan Paula Silvennoinen.
Yksi yhteinen toive ihmisillä kuitenkin on. Pelkästään oleskelemaan ei voi tulla, vaan töitä pitää tehdä. Ja työntekijöille on myös tarvetta.
– Työikäisen väestön määrä tulee putoamaan kolmasosan seuraavan kymmenen vuoden aikana, sanoo Rautjärven kunnanjohtaja Harri Anttila.
Anttilan mukaan jo nyt on pulaa perustason työntekijöistä. Etelä-Karjalassa esimerkiksi hoiva-, metsäteollisuus- ja palvelualat kärsivät liian vähistä työntekijöistä. Pulaa on koitettu monessa paikassa paikata oppisopimuskoulutuksilla.
Parikkalassa virallinen päätöstä odotellessa on kuulunut myös soraääniä. Esimerkiksi Uus-Parikkalan sitoutumattomien valtuustoryhmä kirjoitti Itä-Savo-lehteen yleisönosastokirjoituksen, jossa toivottiin “järkeä pakolaispolitiikkaan”. Kirjoituksessa nostetaan esiin kielitaidottomuus, yritysten haluttomuus palkata, poliisiresurssit ja vähäiset päiväkotipaikat.
Huuskonen toteaa, että lapsimäärät pienenevät tulevaisuudessa väistämättä.
– Varhaiskasvatuksessa olemme mitoittaneet tilat ja henkilökunnat nykyiselle lapsimäärälle. Siksi suunnitelmat pitää aloittaa nyt, että voidaan tarvittaessa reagoida. Ei tämä voi olla mikään kynnyskysymys vaan järjestelyasia, Vesa Huuskonen sanoo.
– Jos meillä on sellaisia yrittäjiä, jotka eivät ole valmiita palkkaamaan muualta tulleita, niin he eivät tule onnistumaan yritystoiminnassaan. Jos haluaa, että yritys saa työvoimaa, niin on pakko palkata, Anttila jatkaa.
Kunnanjohtaja Huuskonen tietää, että asiaa ei voi runnoa läpi, jos kunnassa on vastustusta. Hän kuitenkin toivoo tosiasioita keskustelujen pohjalle, eikä pelkkää mielikuviin perustuvaa mielipiteiden vaihtoa.
– Toivon, että valtuustoseminaarissa käydään faktaperustalta keskustelua. Nyt on keskustelun paikka ja on hyvä käydä sitä julkisesti omalla nimellään ja käsityksellään. En halua, että keskustelu alkaa silloin, kun keskustelemme jo tarkemmin ely-keskuksen kanssa tai silloin, kun meillä on jo ihmisiä sijoitettuna, Huuskonen toivoo.