Päähallituspuolueet keskusta ja kokoomus pitävät viikonvaihteessa puoluekokouksensa kaksijakoisissa tunnelmissa. Kolmen vuoden aikana talouskasvu on vauhdittunut, mutta hallitusohjelman suurimman tavoitteen eli sote- ja maakuntaremontin kyyditseminen eduskunnan käsittelyyn kulkee kivikkoisia polkuja.
Varmaa on maakuntavaalien siirtyminen, mutta kukaan ei osaa antaa sivistynyttä vastausta, mikä uusi päivämäärä on. Vaikka uudistuksella on vastustajansa, sen kaatuminen olisi katastrofi sosiaali- ja terveydenhuollon välttämättömälle uudistamiselle ja poliittiselle päätöksenteolle.
Se on selvää, että eduskuntavaalit pidetään huhtikuussa. Toivottavasti maakuntavaalit ovat aiemmin.
Kahdestakin syystä. Maakunta- ja eduskuntavaalien sijoittaminen samalle päivälle ei olisi mielekästä, koska maakuntavaaleissa on kysymys niin suuresta uudesta kokonaisuudesta, että se ansaitsee oman huomionsa.
Maakuntavaaleista on puhuttu tähän saakka enimmäkseen poliittisena pelinä. Vaalikamppailussa itse asian pitää olla ytimessä. Se ei onnistu eduskuntavaalien kyljessä.
Keskustan kansanedustajan Markku Rossin päätös jättäytyä sivuun osoittaa, että mahdolliset ehdokkaat ovat tovin hakeneet asetelmia vaaleihin. Ratkaisu selkeytti hieman keskustan tilannetta Savo-Karjalassa.
Hannakaisa Heikkinen on taatusti listoilla samoin kuin kuntaministeri Anu Vehviläinen. Ihme olisi, jos sieltä eivät löytyisi Kirman tviittailija Seppo Kääriäinen ja Elsi Katainen. Eurovaalit ovat niin erilainen kisa, että niissä läpimeno olisi Kataiselle huomattavasti vaikeampaa kuin eduskuntavaaleissa, vaikka keskustan kattaus vaalipiirissä onkin kova.
Haastajat on helppo löytää. He ovat puoluevaltuuston puheenjohtaja, Kuopion kaupunginhallituksen puheenjohtaja Antti Kivelä ja miksei myös Sallamaarit Markkanen. Hän on piirin puheenjohtaja ja edustaa puolueiden kaipaamaa nuorta polvea.
Pohjois-Savon demarit eivät halua muistella kolmen vuoden takaisia tapahtumia. Puolue menetti vaalipiiristä kaksi paikkaa, ja Pohjois-Savo jäi historiallisesti ilman demariedustusta, kun Riitta Myller ja Merja Mäkisalo-Ropponen tulevat Pohjois-Karjalasta.
Arkadianmäeltä niukasti tipahtanut Tuula Väätäinen haluaa mittauttaa kannatuksensa sekä eduskunta- että maakuntavaaleissa. Häntä on jo esittänyt listoille Sonkajärven työväenyhdistys.
Nähtäväksi jää, millainen lopullinen ehdokasasettelu on. Ay-taustaisen Varkauden kaupunginhallituksen puheenjohtajan Timo Suhosen on saatava kannatusta huomattavasti laajemmalta kuin kotikaupungistaan. Ylä-Savon vahva nimi on kunnallisvaaleissa menestynyt Kati Åhman.
Suhosen tavoin varkautelaisista tarvitsee isompaa kantopintaa tarvitsee Matti Semi (vas.). Hän kykeni edelliskerralla haasteeseen vastaamaan.
Kokoomuksessa jännitetään, toistuuko sama kuin kolme vuotta sitten. Parlamenttiin lähtivät Markku Eestilä ja Sari Raassina. He jättivät rannalle veteraanipoliitikko Pekka Ravin.
Vihreissä istuva kansanedustaja Krista Mikkonen nosti profiiliaan puolueen puheenjohtajavaalissa, mutta mitä tekee Harri Auvinen?
Perussuomalaisilla riittää kysymyksiä enemmänkin. Pentti Oinonen ei jatka, ja Kimmo Kiveläkin kokeilee onneaan sinisissä. Millaista puhtia löytyy kolmikosta Minna Reijonen – Pia Punkki – Samuli Voutila?
Mutta yksi asia ei tule erittäin suurella todennäköisyydellä neljässä vuodessa muuttumaan. Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah vetää mahtisaaliin. Edellisvaaleissa hän keräsi 80 prosenttia puolueensa äänistä vaalipiirissä.