Näin viime yönä painajaisunen. Suomessa vallitsi diktatuuri. Sitä johdettiin Ilomantsin kunnantalolta, ja sen sivukonttori sijaitsi diktatuurin haltuunsa ottamalla Outokummun kaupungintalolla.
Unessani kaikki eläin- ja luonnonsuojeluaktivistit sekä turpeenkäytön vastustajat oli pidätetty, viety turvasäilöön, myös pakkotöihin. Eläinsuojeluaktivistit oli suljettu Korkeasaaren eläintarhan apinahäkkeihin, ja siellä heitä esiteltiin yleisölle varoittavana esimerkkinä ja kehityksen jarruna. Heitä aivopestiin lukemalla tunnetun petotutkijan kirjoittamaa kuusiosaista tietokirjasarjaa, joka sisälsi kauhukertomuksia sudesta. Tämä aivopesu kesti päivittäin neljä tuntia. Myös kerran yössä heidät herätettiin kuulemaan diktatuurin varoittavaa sanaa.
Ilmaston lämpenemisestä huolissaan olevat sekä turpeenpolton vastustajat oli puolestaan viety kuokkimaan Pelsonsuota. Pitkän sekä uuvuttavan työpäivän aikana heille soitettiin eri puolilla suoaavaa sijaitsevista kovaäänisistä Ilomantsin kaikkitietävän palopuheita siitä, kuinka meidän ja koko Suomen kävisi, jos turpeenpoltosta nyt luovuttaisiin.
Iltaisin työstä uupuneille aktivisteille näytettiin propagandaelokuvia uusiokäyttöön otetuista, kauraa kasvavista turvesoista, joille kahleissa paikalle rahdatun ex-ympäristöministeri Krista Mikkosen opastamat valkoposkihanhet laskeutuisivat muuttomatkoillaan lepäämään ja syömään ja joiden laitamilla ruostuivat itsensä ampuneen turvealan yrittäjän koneet, leipäjonoista, jonne ihmiset olivat joutuneet, koska heidän kaikki tulonsa menisivät vaihtoehtoisella energialla tuotetun lämmön sekä sähkön kustannuksiin.
Tuutulauluna toisinajattelijoille soitettiin vielä vankilan keskusradion kautta Ilomantsin kaikkitietävän säveltämää, sovittamaa, sanoittamaa sekä laulamaa: ”Kallis ilmastohumppa” -listahittiä.
Se oli kamala uni, ja heräsin aamuyöstä kauhunhiestä märkänä ja vastoin tapojani jouduin juomaan puoli pulloa kotimaassa, kotimaisesta viljasta tislattua Koskenkorvaa. Vasta sitten sain uudelleen unenpäästä kiinni, ja uneni jatko-osa oli seuraavanlainen:
Olin Jumala, kaikkivaltias taivaan ja maan luoja. Istuin siellä taivaallisen valtakunnansalin työhuoneessani seuraillen lasteni edesottamuksia. Olin joskus aikojen alussa luonut ihmisen omaksi kuvakseni ja antanut heille oikeuden hallita maata luonnonvaroineen ja eläimineen.
Mutta nyt yli kaksituhatta vuotta lasteni aikaansaannoksia katseltuani minua vit… harmitti rankasti.
Päätin antaa ihmiskunnalle opetuksen. Avasin taivaalliset vesihanat antaen vedenpaisumuksen peittää kaiken alleen. Neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä annoin veden huuhdella kerran niin neitseellistä aikaansaannostani. Katselin kaikkea tätä taivaalliselta näyttöruudultani poltellen Sherlock Holmes -mallista piippua sekä naukkaillen tummaa rommitotia.
Kun tulva oli sitten tehnyt tehtävänsä, aloin kirjoittaa luomiskertomustani uusiksi.
Veli-Matti Hyttinen
Polvijärvi