Valtakunnan vaikuttajat Seppo Kääriäinen ja Erkki Liikanen esittivät aluepolitiikan uudistustarpeina muun muassa työssäkäyntialueiden laajentamisen ja paikkariippumattoman työn lisäämisen (SS 8.2.).
Ollakseen iso, harvaan asuttu maa Suomessa on edelleen suppeaa työssäkäyntialueen ajattelumallia. Pidämme 50 – 60 kilometrin työmatkaa harmillisena ja alle kymmenen kilometrin matkaa ihanteellisena. Tätä ajattelua on myös pitkien etäisyyksien Pohjois-Suomessa.
Ruuhka-Suomessa ja Euroopassa yleensä työmatka kerrotaan minuuteissa tai tunneissa. Matka on usein eri matkustusmuotojen combo, joka voi koostua omasta autosta, bussista ja junasta. Oleellista on sujuvuus.
Esimerkiksi Mäntsälä – Helsinki-työmatka on arkipäivää. Matkaa kertyy suuntaansa 65 – 70 kilometriä, mutta matka-aika junassa on vajaa tunti. Tämä on verrannollinen Iisalmi – Suonenjoki-reitin välimatkoihin, joihin Seppo Rönkkö viittasi duojuna-kirjoituksessaan (SS 8.2.).
Työmatkan käsite kaipaa ajattelutavan muutoksia ja käytännön toimia, mutta erityisesti tukea poliittisista päätöksistä. Työssäkäyntialueen laajentuminen lisää työllisyysmahdollisuuksia.
Oleellisinta on hallituksen pitkän aikavälin liikenne- ja energiapolitiikka erityisesti liikenteen verotukseen liittyen. Tämä on jatkuva pitkiä työmatkoja tekevien ihmisten stressin aihe. Maakunnissa ei ole mahdollista liikkua yksinomaan julkisilla. Avainasemassa on myös työnantajien myönteinen suhtautuminen etätyöhön silloin, kuin se työtehtävien puitteissa on mahdollista.
Toinen muutos on, että julkisissa kulkuvälineissä työtekoon käytetty läppäriaika hyväksytään työntekijän viralliseksi työajaksi. Tämä vaikuttaa oleellisesti siihen, miten ihmiset suhtautuvat työssäkäyntialueensa laajentumiseen.
Päätoimittaja Rönkkö nosti esille raideliikenteen konsulttiyhtiö Proxon Oy:n tekemän selvityksen Iisalmi – Suonenjoki-akselille suunnitelluista duojunista ja rahoituksen haasteellisuudesta. Maakunnan väylä- ja tieverkostojen megatavoitteet liittyvät Viitostiehen, itärataan, alemman tieverkoston kunnossapitoon sekä lukuisiin perusparannushankkeisiin.
Raharealismia tarvitaan. On silti tärkeää pitää esillä näkymää siitä, että väestön kasvua tavoittelevat maakunnan kasvukeskukset tarvitsevat tulevina vuosikymmeninä myös työmatkaliikennettä sujuvoittavia julkisia liikenneratkaisuja. Koska Suomessa infrainvestoinnit tunnetusti ovat puolen ihmisiän mittaisia hankkeita, on hyvä, että suunnitelmat on aloitettu jo nyt.