Mikään ei 11-vuotiaan tuskaisuudessani ennustanut, että muuttaisin vielä jonain päivänä Turkuun ja aloittaisin historianopinnot. Sen verran raivostuttavaa Ruotsi-Suomen historian kokeeseen pänttääminen oli.
Hahmotin 1500–1700-luvut eri sotien, kuninkaiden ja rajojen sekamelskana. Näin: Stolbovan rauha, Kustaa III:n meritaistelut, nuijasota, Kustaa Vaasa ja Pähkinäsaaren rauha.
Listamaisuudesta tuli tietty olo, joka seurasi minua Suomen historiasta puhuttaessa todella pitkään: täällä ei ole tapahtunut mitään. Tai jos on, on se tosi tylsää. Koin olevani kotoisin melko yhdentekevästä maasta, jossa ei ollut näytettävää kenellekään.
Siitä ei ollut pitkä matka ajatukseen, että olin itsekin hyvin yhdentekevä ihminen.
”Täällä ei ole tapahtunut mitään. Tai jos on, on se tosi tylsää.
Historian professori Anu Lahtinen liittyy mukaan keskusteluun mielellään. Hänestä on hankalaa vastata lyhyesti kysymykseen ”miksi Suomen historian pitäisi kiinnostaa”. Kysymys on liian iso ja vaikeaselkoinen. Mutta jos historiasta tulee henkilökohtaista, muuttuu ääni kellossa.
– Jos menneisyys liitetään paikalliseen tai henkilökohtaiseen, näyttää se jo eri tavalla merkittävältä: mitä vaari tai mummo tekivät sodassa ja mitä merkitystä sillä oli Suomelle tai omalle perheelle?
”Historian osana ymmärtää, että voi itse vaikuttaa tulevaisuuteen.
Toden totta: kiitän vielä nykyään ala-asteen opettajaani, joka vei meidät katsomaan Anjalan kartanoa ja Elimäen tuulimyllyjä. Linnanmäki olisi tietysti kiinnostanut enemmän, mutta näistä vierailuista sai erilaista iloa.
Luokkaretkillä toistui kuningas Kustaa III:n nimi. Paljon sotinut yksinvaltias rakasti teatteria ja hänet vieläpä murhattiin! Jännittävää! Miksi tästä ei kerrottu historiantunnilla?
Tapahtumapaikoilla vieraillessani koin yhteyden vuosilukuihin. Historian tapahtumat eivät olleet enää kaukana. Ja mikä tärkeintä, historian osana ymmärsin, että voin itse olla vaikuttamassa tulevaisuuden suuntaan. Minä tai kotiseutuni ei ole harmaa ja merkityksetön.
”Historia opettaa, että rauha ja taloudellinen vakaus eivät ole pysyviä.
Anu Lahtinen jatkaa vielä. Se joka tuntee, mistä tulee, ei ole huijattavissa. ”Alituinen valppaus!”, Lahtinen siteeraa Harry Potter -kirjasarjan hahmoa Villisilmä Vauhkomieltä, joka taistelee pahan voimia vastaan.
– Mikään ei ole koskaan itsestäänselvää. Kaikkein vähiten se, että hyvät asiat kestävät. Historia opettaa, että asiat kuten rauha, toimeentuloturva tai taloudellinen vakaus eivät ole pysyviä, hän muotoilee.