- Voi kun en heräisi enää huomenna. En jaksa enää aikaisin aamuyöllä lähteä lenkille.
Näin ajatteli vastikään ripille päässyt Saga Yli-Hannuksela loppukesästä 2015. Nuori urheilijanalku ei enää jaksanut. Hän halusi vain kuolla.
Saga ja hänen perheensä haluavat kertoa muutaman vuoden takaisesta tilanteesta Yle Urheilulle, koska toivovat tarinan auttavan Sagan kohtalotovereita.
Pari viikkoa synkkien ajatusten jälkeen Saga makaa Seinäjoen keskussairaalassa tiputuksessa. Sairaalan henkilökunta tarkkailee 15-vuotiasta syömishäiriöpotilasta kellon ympäri. Saga ei pysty kävelemään edes vessaan pyörtymättä. Ravintoa laitetaan väkisin nenämahaletkun kautta, koska psykoosissa oleva Saga ei yksinkertaisesti suostu syömään.
- Puristin letkun päätä kaikin voimin sykkyrässä sängylläni. Syömishäiriö oli päättänyt, ettei se tätä taistelua hevillä luovuta. Sydän veteli ihan viimeisiään ja oli sanomassa itseään irti tästä helvetistä lopullisesti.
Heräsin rippileirillä miltei joka aamu ennen seitsemää. Juoksin 13 kilometrin lenkin, tein lihaskuntoa ennen kuin piti kiiruhtaa suihkuun ja aamupalalle.
Saga Yli-Hannuksela.
Urheilussa puhutaan niin sanotusta naisurheilijan kolmiosta. Urheilijalla on suhteellinen energianpuute, joka vaikuttaa kuukautisiin, luustoon ja aineenvaihduntaan. Myös miehet voivat kärsiä suhteellisesta energianpuutteesta, mutta ilmiö on yleisempi naisilla. Naisurheilijan kolmio voi johtaa vakaviin syömishäiriöihin asti, mutta jo lievemmät vaiheet voivat olla urheilu-uran kannalta tuhoisia.
Ratkaisu kuulostaa yksinkertaiselta: syö ja lepää riittävästi, treenaa kovaa mutta järkevästi. Monessa suomalaisessa perheessä yhtälö on silti kaikkea muuta kuin helppo. Vanhempien, valmentajien ja nuorten urheilijoiden on syytä puhua enemmän, jotta kohtalokkaat asenteet ja harhaluulot eivät enää veisi nuorten urheilijatyttöjen elämää sivuraiteille.
”Sinun pitää laihduttaa”
Saga Yli-Hannuksela tulee urheilullisesta perheestä. Hänen isänsä Marko on painin maailmanmestari ja olympiahopeamitalisti, painimaajoukkueen nykyinen päävalmentaja. Äiti Gita on aktiivinen liikkuja. Veljistä yksi on lupaava jääkiekkoilija, toinen painija.
Vuonna 2000 syntynyt Saga aloitti urheilu-uransa voimistelussa jo 4-vuotiaana. Keväällä 2015 hän voitti akrobatiavoimistelussa parien SM-kultaa ja hänet valittiin parinsa kanssa lajinsa vuoden parhaiksi. Nykyään hän pyrkii huipulle painissa.
Murrosiän alkaessa Saga oli epävarma itsestään, koska hän oli mielestään isompi kuin kaverinsa. Juuri ennen kuudennen luokan alkua syömishäiriö sai alkukipinänsä voimisteluleirillä. Valmentaja pyysi Sagan harjoituksissa keskelle mattoa. Hän sanoi kaikkien kuullen, että Saga on lihava ja että hänen tulisi laihduttaa.
- Nielin itkuni ja kuuntelin loppuun. Treenien välisellä tauolla menin vessaan ja purskahdin itkuun.
Sanat saivat Sagan säännöstelemään ruokavaliotaan ja lisäämään juoksulenkkien määrää. Energian tarve kasvoi, mutta määrä väheni. Saga ei syytä valmentajaa mistään, mutta muutamasta väärässä paikassa sanotusta sanasta alkoi vuosia kestävä kierre.
Kun samaan aikaan on ulkonäköpaineita sekä toitotetaan terveellisen ruokavalion ja runsaan harjoittelun tärkeydestä, on tunnollinen ja päämäärätietoinen tyttö menossa äkkiä väärään suuntaan
Nuori naisurheilija
Sagan tarina on ääriesimerkki, mutta vastaavia tapauksia riittää. Suomalaisen kestävyysurheilun huippulupaus muistelee oman ongelmakierteensä alkua, mutta haluaa pysyä nimettömänä.
- Paino putosi vauhdilla ja olin ennätyskunnossa. Kuulin myös kommentteja, että alan näyttää urheilijalta. Nämä tekijät vahvistivat käsitystäni, että laihtuminen olisi jotenkin hyvä asia, kansainvälisestikin menestynyt urheilija sanoo.
Ennätystehtailun sijaan paino putosikin rajusti ja kuukautiset loppuivat. Kroppa ei kestänyt energiavajetta, mikä johti sairasteluun ja vammoihin. Vastaavia tapauksia on paljon.
Erikoislääkäri huolissaan jo pitkään
Naisurheilijan kolmio ei ole uusi oireyhtymä. Ongelma on yleinen etenkin kestävyys-, painoluokka- ja estetiikkalajeissa. Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Arja Uusitalo muistaa vastaavia tapauksia jo omalta juoksu-uraltaan 1980-luvulta.
- Silloin ajateltiin vielä, että on normaalia, ettei kuukautisia tule. Ettei voi olla huippu-urheilija, jos ei ole posket lommollaan ja on kuukautiset, Uusitalo kertoo.
Varhaisimmillaan hän on tavannut ensimmäisiä viitteitä oireyhtymästä jo kymmenvuotiailla. Keho menee energiavajeen takia säästötilaan, ja yksi säästökohteista ovat kuukautiset. Kuukautisten viivästyminen puolestaan hidastaa luuston kehittymistä, mikä taas altistaa urheilijan rasiturmurtumille.
Jos ongelmat jatkuvat pitkään, niiden korjaaminen voi viedä vuosia aikaa.
- Suurin syy urheilijan menestymättömyyteen ovat päivät poissa treenistä ja urheilusta, Uusitalo muistuttaa.
Saga Yli-Hannuksela yritti tulla toimeen pienellä energiamäärällä pitkään. Valmentajaisä huomasi kuitenkin vähenevät voimat eikä päästänyt tytärtään enää painisalille. Voimistelu kuitenkin jatkui ja treenikertoja tuli koko ajan enemmän. Saga heräsi salaa aamuyöllä lenkille, jottei perhe saisi tietää. Koulussa hän saattoi välitunnilla käydä tekemässä lihaskuntoharjoituksia vessassa, joskus jopa kesken tunnin.
- Yleensä nämä ongelmat tulevat hyvin motivoituneille ja tunnollisille henkilöille. Pitää suorittaa omat tehtävänsä viimeisen päälle eikä mistään voi antaa periksi. Palautumisaikaa ei jää ollenkaan, ja saatetaan pihistää jopa yöunista, Uusitalo selvittää.
Muissa maissa osataan paremmin
Suo, kuokka ja Jussi. Luterilainen työmoraali. Naisurheilijan kompastuskivissä on kaikuja suomalaisesta yhteiskunnasta laajemminkin. Aina pitää tehdä kaikki mahdollisimman hyvin ja vielä vähän päälle.
- Heräsin rippileirillä miltei joka aamu ennen seitsemää. Juoksin 13 kilometrin lenkin, tein lihaskuntoa ennen kuin piti kiiruhtaa suihkuun ja aamupalalle. Eihän se haitannut, kun vatsalihaksia, kyykkyhyppyjä ja punnerruksia pystyi jatkamaan suihkussakin, Saga kertoo.
Kilpakävelijä Taika Nummi kertoi vastaavanlaisista tottumuksistaan Helsingin Sanomille. Lepo oli hänelle ajanhukkaa, kuten se on monelle muullekin suomalaisurheilijalle. Jotkut kokeneemmatkin urheilijat pitävät jopa saavutuksena, jos lepopäiviä on kauden aikana tai sen jälkeen mahdollisimman vähän.
- Usein ongelmien takana ei ole harjoittelun määrä, vaan se, kuinka paljon palautellaan. Unohdetaan helposti syödä ja nukkua. Niista saa aina sanoa urheilijoille, erikoislääkäri Uusitalo sanoo.
Meillä on mennyt hukkaan paljon urheilijoita, joiden kehitys on pysähtynyt loukkaantumis- tai ylirasituskierteen tai ravinto-ongelmien takia.
SUL:n kävelyvalmentaja Jani Lehtinen
Monet muut maat ovat Uusitalon mukaan tutkitusti edellä Suomea näiden ongelmien hoitamisessa. Tilanteen myöntää myös Suomen Urheiluliiton kävelyvalmentaja Jani Lehtinen, joka järjesti yleisurheilun kestävyyslajien nuorille naisille vastikään luennon aiheesta.
- Paljon on tekemistä vielä, mutta tämä on yksi sellainen asia, jossa pystymme paljon kuromaan kilpailuetua kiinni, kun nyt olemme jäljessä, Lehtinen sanoo.
Tukiverkosto lähelle urheilijaa
Nuori naisurheilija saattaa ajautua ongelmakierteeseen Saga Yli-Hannukselankin kohtaamien vanhakantaisten asenteiden takia, mutta usein vaikeuksiin voivat johtaa myös tietämättömyys ja harhaluulot. Murrosiässä keho muuttuu, eikä se tapahdu kaikkien kavereiden kanssa samassa tahdissa, joten epävarmuutta riittää.
Lahjakas suomalainen kestävyysurheilija tunnistaa paineet sekä urheilun että ympäröivän yhteiskunnan suunnalta.
- Kun kroppaan alkaa luonnollisen kehityksen myötä kertyä rasvaa, näkyy tämä helposti myös suorituskyvyn laskuna. Ja kun samaan aikaan on ulkonäköpaineita sekä toitotetaan terveellisen ruokavalion ja runsaan harjoittelun tärkeydestä, on tunnollinen ja päämäärätietoinen tyttö menossa äkkiä väärään suuntaan, nuori urheilijanainen kertoo.
Urheilijalle tarvitaan ympärille tukiverkosto, joka pystyy auttamaan häntä erilaisissa asioissa mahdollisimman nopeasti. Lääkärin, fysioterapeutin, ravitsemusasiantuntijan ja urheilupsykologin pitäisi olla lähellä urheilijaa valmentajan ja läheisten lisäksi.
- Nuorempana olin terveyskeskuslääkäreiden varassa. Ongelmaa kokonaisuudessaan ja urheilijan erityistarpeita ei ehkä tuolloin täysin ymmärretty, enkä itse tosiaankaan tiedostanut, kuinka vakavia ja kauaskantoisia puolivahingossa syntyneen tilan seuraukset voisivat olla. Kun mitään akuuttia ongelmaa ei vaikuttanut olevan, asian annettiin vain olla, menestynyt kestävyysurheilija muistelee.
Ongelman ratkaisussa pitäisi pyrkiä ennaltaehkäisyyn, koska vaikeudet alkavat yleensä jo hyvin nuorena.
- Mitä aiemmin asioista saadaan kiinni, sen helpommin ne ovat korjattavissa. Olen varma, että meillä on mennyt hukkaan paljon urheilijoita, joiden kehitys on pysähtynyt loukkaantumis- tai ylirasituskierteen tai ravinto-ongelmien takia, kävelyvalmentaja Lehtinen sanoo.
Parantumisessa voi mennä kuitenkin vuosia. Saga Yli-Hannukselan ongelmat alkoivat 12-vuotiaana. Pahimmillaan hänen sydämensä oli pettää. Hän selvisi elossa, mutta taistelee yhä. Hän haluaa herätellä esimerkillään muita.
- Haluan, että vastaavassa tilanteessa olevat tajuaisivat, että heillä saattaa olla ongelma ruuan tai liikunnan suhteen. Ettei se menisi pakkomielteiseksi, vaan että sitä tekisi rakkaudesta lajiin. Eikä ruoka ja liikunta hallitsisi elämää.
Vain terveenä voi kehittyä
Naisurheilijan hyvinvoinnin turvaaminen ja lopulta myös menestyksen mahdollistaminen lähtee yksinkertaisesta oivalluksesta. Terveys on kaiken perusta.
- Vasta myöhemmän ongelmakierteen alettua olen saanut urheilulääkärin ja ravitsemusasiantuntijan apua ja todella ymmärtänyt, että pitkällä tähtäimellä vain terve nainen voi harrastaa kilpaurheilua ja kehittyä siinä, sanoo kokemuksistaan nimettömänä puhuva kestävyysurheilija.
Ferrarikin tarvitsee polttoainetta
Avaimet kehon hyvinvointiin eivät onneksi ole rakettitiedettä. Ravitsemusterapeutti Petteri Lindbladin mukaan hyvä perusruokavalio riittää. Jos lautasmallia aletaan liikaa tuunata, energiavaje iskee helposti.
- Täysin ”puhdas” ruokavalio ei ole fiksu kenellekään, koska asiat eivät ole mustavalkoisia. Emme me elä niin ehdottomassa maailmassa kuin terveysintoilijat haluavat meidän joskus uskovan. 80-20 on hyvä jakosuhde urheilijalle, kaiken ei tarvitse olla terveellistä, Lindblad sanoo.
Paino ei välttämättä anna realistista kuvaa energiansaannin määrästä, koska keho tulee kyllä toimeen erilaisillakin kalorimäärillä, kuten Lindblad blogissaan esimerkein esittää. Riittävä energia ylläpitää terveyttä ja antaa paukkuja tehdä jokainen harjoitus täysillä.
- Vaikka olisi miten hieno Ferrari, ei sillä pitkälle pääse, jos ei ole kunnollista polttoainetta riittävästi, Lindblad kuvailee.
Ferrarin sisältä ei välttämättä ole aina helppoa huomata, jos auton konepellin alla alkaa tapahtua kummia. Ympärillä olevien ihmisten on pystyttävä puhumaan nuorelle urheilijalle vaikeiltakin tuntuvista asioista, vaikkapa kuukautisista. Sävyn kanssa pitää olla tarkkana, koska yksikin väärin aseteltu lause voi ajaa nuoren tytön kuilun partaalle. Menestystä ei voi hankkia hinnalla millä hyvänsä.
- Puhukaa ja olkaa rehellisiä. Älkää valehdelko itsellenne, älkääkä varsinkaan muille. Minäkin usein ajattelin, etten ole tarpeeksi laiha, että voisin sanoa tästä. Se ei katso painoa tai muuta. Sairaus on enemmän päässä. Siitä pitäisi puhua, että siihen voitaisiin puuttua tarpeeksi ajoissa, Saga Yli-Hannuksela sanoo.
Jutussa on käytetty Saga Yli-Hannukselan haastattelun lisäksi otteita hänen blogistaan. Nimettömänä pysyvän kestävyysurheilijan lisäksi juttuun on haastateltu urheilun taustavaikuttajia useista eri lajeista.
Lue myös:
Liikunnanopettaja aiheutti ikuiset arvet: "Häpeä kulkee vahvasti mukanani"