Kun Vittorio Giannini oli pieni poika, hänellä ei ollut omaa pyörää.
– Ehkä se on syy, miksi kiinnostuin polkupyöristä, naurahtaa mies, joka on ajanut pyörällä kilpaakin.
Hän kertoo pilke silmäkulmassa, että kilpapyöräilijän ura jäi, kun muut olivat nopeampia.
Italiasta Suomeen 1960-luvulla muuttanut Giannini innostui keräilemään polkupyöriä. Niitä alkoi kertyä siinä määrin, että pyöriä varten piti perustaa museo Hyvinkäälle.
Kokoelman kaikki noin 80 pyörää on saatu tai hankittu Suomesta, vaikka ne olisi valmistettu muualla. Pyöriä on löytynyt muun muassa ladoista ja vinteiltä, huutokaupoista ja kirpputoreilta. Keräilijä kertoo, että nykyään vanhoja tai muista syistä kiinnostavia polkupyöriä on markkinoilla aina vain vähemmän.
Moni pyörä on saatu lahjoituksena, kun ihmiset ovat halunneet sen pois nurkistaan.
– He soittavat, että minä en tee tällä polkupyörällä mitään, se on menossa roskalavalle.
Isopyörästä muovifiaskoon kesänäyttelyssä
Pienen polkupyörämuseon helmet ovat päässeet tämän kesän ajaksi esille Kärkölään Huovilan puistoon. Sata vuotta polkimilla -näyttelyssä on polkupyöriä eri vuosikymmeniltä. Pyörien historiaa esitellään sanoin ja kuvin, mukana on esineistöä ja julisteita.
Vanhin näyttelyn pyöristä on Englannissa 1880-luvulla valmistettu isopyörä. Tuorein on Itera-merkkinen muovipyörä, joka oli tuotannossa vain hetken 1980-luvulla.
– Se oli fiasko. Pyörä oli raskas ja hankala ajaa. Se piti koota itse ja pakkauksesta saattoi puuttua osia. Valmistus loppuikin lyhyeen, sanoo Vittorio Giannini.
Isopyörä on harvinaisuus, jota näyttelyvieraat ihmettelevät eniten. Usein polkupyörät herättävät myös muistoja ja tuovat mieleen henkilökohtaista historiaa vuosien varrelta.
– Ihmiset kertovat, että äidillä oli tuollainen pyörä. Tuollaisella isä ajoi, tuon pyörän olen nähnyt ja tuollainen minulla itselläni oli.
Lue myös:
Isopyörä on vaativa peli – vastatuulessa pulssi on heti tapissa